Vaihtuva näyttely kertoo suomalaisen rap-musiikin tarinan marginaalista valtavirtaan, harrastelusta ammatiksi, nappikaupasta miljoonabisnekseksi.
Mikä oli ensimmäinen suomalaisella rock-festivaalilla esiintynyt hip hop -kokoonpano? Ketkä jenkkiräpin legendat keikkailivat ensimmäisenä Helsingissä 1980-luvulla? Miksi hyvinkääläinen huumoriräppi ja Nokian Mobira Cityman 900-NMT-puhelin ovat keskeisessä osassa Suomen hip hop -historiaa? Mitä ovat skrätsääminen, breikkaaminen ja graffitit?
Kuvassa (vasemmalta oikealle): Pasi Palonen, Raymond Ebanks, Henri Pulla, Jukka Harju, Kimmo Hela-aro. Kuvaaja: Jyrki Lohva.
Musiikkimuseo Famen vaihtuva näyttely JOU! — 40 vuotta suomiräppiä kertoo suomiräpin vaiheista historiallisen esineistön sekä ääni- ja videomateriaalin kautta. Näyttelytila henkii DIY:tä — omaehtoisen tekemisen kulttuuria — se on eräänlainen yhdistelmä keikkapaikan takahuonetta, kotistudiota ja treenikämppää. Näyttely valottaa, kuinka hip hop rantautui Suomeen breakdancen, Byggan ja Lepakon hip hop -jamien sekä graffitin muodossa, leviten myöhemmin 1990–2000-luvuilla laajemmin koko Suomen yhteiseksi musiikkikulttuuriksi. Suomiräp on musiikkityylinä kehittynyt nykypäivään asti vuorotellen valtavirran, muodikkuuden ja suosion sekä vaihtoehtokulttuurin ja marginaalimusiikin välillä.
Näyttelyn on käsikirjoittanut suomalainen pitkän linjan hip hop -artisti Karri ”Paleface” Miettinen ja graafisesta ilmeestä vastaa niin ikään skenessä vaikuttanut Jani Tolin.
